Kuiva kausi

Taksikuski päivitteli minulle, kuinka tammikuu on julma kuukausi kenialaisille. Joulu ja lomat on takana, koulujen uusi lukuvuosi alkaa ja vanhemmilla on koulumaksut maksettavana, aurinko paistaa kuumasti eikä sadetta näy helpotukseksi. Eikös tämä kuulosta kuin Suomessa: rahat on loppu jouluähkyn jälkeen, aurinkoa ei näy ja pakkasta ja lunta riittää, kesään on vielä pitkä matka…

Mainitsin aiemmin, että koulut ovat ilmaisia. Näin ilmeisesti onkin valtion koulujen suhteen, mutta suurin osa lapsista käy kuitenkin yksityisiä kouluja. Primary schoolissa vuosimaksu on n. 300-500 € vuodessa ja tämä summa pitää maksaa näin vuoden alussa kertasummana. Tuo summahan on useamman kuukausipalkan suuruinen ja monelle tekee tiukkaan löytää sitä kerralla. Usein onkin tapana, että kuskille tai maidille maksetaan hieman pienempää palkkaa ja sitten päälle maksetaan lasten koulumaksut.

Kuivuus on vaivannut Keniaa viime vuosina ja täksikin kevääksi on ennustettu huonoa sadekautta. Jo nyt pohjoisessa paimenet ovat joutuneet myymään karjaa kuivuuden vuoksi. Ruoho ei kasva ja lehmiä on kuollut nälkään. Tällä hetkellä aurinko paahtaa kuumasti eikä ulkona viitsi kävellä keskipäivän aikaan ollenkaan. Kuumuuden lisäksi hiekka pöllyää ja tarttuu joka paikkaan. Saasteet ja pakokaasut tuovat myös oman lisänsä siihen, että nenä on tukossa ja allergikoilla ahdistaa. Myös kovasti siitepölyä levittävät akaasiapuut kukkivat pian ja se tulee lisäämään mm Markon nuhaisuutta.

Eilen lounastimme Markon pomon, Jussin, perheen luona. Maid-ehdokas Magdalena teki meille Jamie Oliverin ohjeen mukaan erinomaista kasvislasagnea. Haastattelimme Magdalenaa ja mietimme nyt otammeko hänet maidiksi. Hänellä on kolme lasta joista kahden koulumaksut tulisi maksaa. Vain nuorin, 6 v, asuu kotona. Hän haluaisi myös muuttaa piharakennukseemme perheensä kanssa. Ensivaikutelma ei ihan vakuuttanut, sillä aivan alkuun hän mainitsi, kuinka toivoo voivansa puhua meille huolistaan (lue: rahahuolistaan)…Usein on tapana, että apulaisille myönnetään pieniä lainoja. Palkat ovat pieniä ja hinnat ovat Keniassa nousseet viime vuosina.

Jussin lapset Hilla (5v) ja Eino (7v) käyvät brittiläistä koulua ja puhuvat 2,5 vuoden Keniassa asumisen jälkeen häkellyttävän hyvää brittienglantia. Miukulla oli hauskaa leikkiä heidän ja Tonttu-koiran kanssa valtavalla piha-alueella, meidän aikuisten kahvitellessa siirtomaa-aikaisen talon isolla terassilla. Talolta oli upeat näkymät melkein Rift Valleylle saakka ja pihalla kasvoi suuria akaasioita. Tämän pihan jälkeen meidän kakkostalonkin piha tuntuu todella pieneltä ja vaatimattomalta!

Illalla kävimme vielä halvimmassa tavaratalossa, Tusky´sissa, katsomassa mitä kodinkoneet ja astiat siellä maksavat. Samaahan ne oli kuin muuallakin. En ymmärrä miten paikallisilla on näillä tuloilla varaa ostaa yhtään mitään mistään…Toki meillä on edessä koko kodin varustaminen ja kertaheitolla joudutaan laittamaan isohko summa kodintarpeisiin.