Välillä täällä meinaa mennä hermo; sekä kotona että kodin ulkopuolella. Kotona hermojen kiristysmistä aiheuttaa Mikaelin mustasukkaisuus Alexia kohtaan, Alexin kitinä ja ylipäänsä vain se, että Esther ja Steve notkuu täällä talossa, eikä täällä ole koskaan itsekseen rauhassa. Portin ulkopuolella taas vanne kiristyy pään ympärillä ihan vaan liikenteessä (matatut ja koko niiden kulttuuri iskulauseineen, huutavine ja ovessa roikkuvine rahastajineen), ihmisten työmoraalia miettiessä ja jotenkin vaan siinä miten mikään ei oikein toimi. Joo, joo, muistan, että tämä on kehitysmaa, mutta vähälläkin rahalla voisi tehdä asioita kunnolla ja oikein eikä aina huolimattomasti ja huonosti.
Perjantaina pääsin kuitenkin tuulettamaan päätä ihan baariin! Tällä hetkellä Keniassa on 10 suomalaista perhettä sekä 2 paikallista suomalaista perhettä adoptoimassa. Naisten illanviettoon meitä lähti 9 Nairobissa asuvaa suomalaisnaista. Yksi perhe on valmis prosessissaan ja lähtevät Suomeen ensi viikolla 10 kk:n oleskelun jälkeen. Olimme siis juhlistamassa tätä sekä tutustumassa uusiin perheisiin, jotka ovat tulleet viimeisen kuukauden aikana. Kaikenlisäksi istuimme iltaa Karenissa, joten ruuhkassakaan ei tarvinnut istua!
Tässä Mikael ihan kokonaan itsetekemänsä pizzan kanssa.
Alexia naurattaa pizzahommat.
Lauantaina sitten Marko ja Jussi lähtivät valmistelemaan ensi viikon konferenssia ja me ajelimme Minnan luokse leikkimään. Vietimme koko päivän heillä ja välillä kävelimme Karen Blixenin museolle, missä oli myyjäiset. Mikaelilla oli taas kissanpäivät kun myyjäisistä löytyi hattaranmyyjä! Annoin hänelle rahaa ja niinpä hän kävi itse ostamassa kahteen otteeseen aika erikoisen makuisen ja makean hattaran. Eikä kuulemma tullut maha kipeäksi. Muuten ostin Miukulle vyön ja t-paidan sekä Alexille unirättipupun.
Minna ja rattaissa Veikko, sekä meidän pojat iloisin mielin samoissa rattaissa...;)
Illan päälle Marko tuli kotiin ja haki vielä grilliltä euron pussit ranskalaisia sekä aika erikoisen näköisiä tuoremakkaroita. Makkarat jäi valitettavasti syömättä, vaikka niissä olikin ihanasti tuoretta chiliä ja muita mausteita. Liharäyneitä vain oli sen verran paljon näkösällä, ettei tehnyt mieli. Ranskalaiset sen sijaan on todettu jo aiemmin herkuksi.
Tänään lähdimme taas Minnan porukoiden kanssa heidän lastensa koululle urheilemaan. Juostiin kenttää ympäri lastenhoidon ohessa muutama tunti jonka jälkeen kävimme vieä yhdessä lounaalla. Ja nyt pojat paistavat lättyjä iltapäivän ratoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti