Tämä aamu alkoi keittämällä suuri kattilallinen siskonmakkarakeittoa! Sain vieraakseni 4 adoptioperhettä poikineen ja tarjosin heille lounaaksi keittoa ja oululaista rieskaa. Eilen olin jo leiponut Mikaelin reippaalla avustuksella porkkanakakkua ja kesäistä raparperipiirakkaa. Oli mukava saada vieraita ja erityisen kivaa oli, että lapset, jopa Alex, leikkivät yhdessä ja rinnakkain hiekkalaatikolla jne meidän aikuisten kahvitellessa aurinkoisessa säässä. Viimeksi tulleet perheet ovat saaneet kolmivuotiaita poikia ja heillä onkin sitten jo omat haasteensa sen ikäisten kanssa. Pojilla kun on jo kieli (englanti) ja kaikenlisäksi uhmaikä...Mutta hyvin tuntuu yhteiselo alkaneen kaikissa perheissä. Ongelmat ovat lähinnä samoja kuin kaikissa lapsiperheissä; syökö se nyt hyvin vai huonosti, miksi se valvoi viime yönä 4 tuntia, ei tuo pottahomma oikein meinaa toimia...Alex on lapsista nuorin ja varmaan omalta osaltaan helpoinkin. Ainakin näin kolmen viikon yhdessäolon jälkeen yhteiselo sujuu mutkitta. Olemme kaikki nyt sujahtaneet omille paikoilleen ja yhteiseen elämänrytmiin. Tuntuu, kuin Alex olisi ollut meillä jo pitempään.
Sosiaalityöntekijäkin ilmoitti itsestään ja kutsui itsensä kylään (tarkastuskäynnille) 12.6. klo 9. Saa nähdä pitääkö tuo aika paikkaansa, usein ne tuppaavat muuttumaan matkan varrella. Melkein toivon, että tämä aika muuttuisi, sillä edellinen ilta on ruotsalaisen koulun opettajien vuoden ainoa baari-ilta...;) Toisen käynnin sossuntäti aikoi laittaa myös kesäkuulle ja sitten on vielä yksi käynti heinäkuussa. Piakkoin saamme kuulla myös lakimiehestämme sekä "guardian ad lite":stä, joka on lapsen edustaja oikeudessa. Nämä tulevat myös kotikäynnille useampaan otteeseen. Muuten saamme varmaankin elellä aika rauhassa syyskuulle saakka, jolloin oikeus taas aukeaa kesälomien jälkeen.
Auto lähti huoltoon aikaisin aamulla. Valotaulussa on jo viikon palanut valo, joka ilmoittaa polttoainesuodattimessa olevan vettä. Sateet ja suuret lätäköt ovat ilmeisesti aiheuttaneet tämän vaivan. Korjaamisen piti olla tunnin juttu, mutta kas kummaa, Steve notkuu vieläkin huoltoasemalla ja luulenpa, että joudun hakemaan Miukun taksilla kotiin. Nämä auton huollot kestävät aina koko päivän, aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.
Alex on nyt nukkunut taas pari tuntia päikkäreitä. Pian varmaan herää ja voimme lähteä vaikka yhdessä hakemaan Miukua koulusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti