Velipojat

Edellisessä kirjoituksessa taisi olla kuva Mikaelista syöttämässä Alexia. Tänä aamuna tuo veljellinen yhteys näytti jatkuvan vielä mukavammissa merkeissä. Mikael kanteli Alexia sinne tänne ja antoi leluja käteen. Itse kävin suihkussa ja yläkerrassa pukemassakin silläaikaa kun pojat olivat yhdessä alakerrassa. Vakoilin aina välillä mitä tapahtuu ja siellä ne makoilivat lattialla. Miuku oli laittanut tyynyn Alexin pään alle ja tuntui tutkivan pikkuveljeä lähemmin. Silitteli hiuksia, taputteli masua ja tosiaan tutki, mikä olio tämä poika nyt oikein on. Taisi itsekseen todeta, että samanlainen pallero kuin pikkupojat yleensä. Autosta vielä vilkutteli iloisena veljelle kun lähti hyvällä mielellä kouluun.

Aurinko paistoi jo aamusta kauniisti ja tästä näyttää tulevan kaunis päivä. Tulin koululle jo aikaisemmin valmistelemaan huomista yo-juhlaa. Olen tässä opetellut ulkoa "Studentsången":ia sekä Ruotsin ja Kenian kansallislauluja, joita taas tarvitaan ensi viikon juhlissa. Tänään on vielä harjoituksia sekä äänentoistolaitteiden tarkistusta. Muuten alkaa homma olla pulkassa.

Pidin toissapäivänä Estherille ja Stevelle vähän luentoa rahankäytöstä. Tuntui typerältä, mutta tulipa selväksi, että Steve on se joka maksaa asunnon ja ruoan. Esther käyttää oman palkkansa lähinnä sukulaisten avustamiseen, omiin vaatteisiin ja kampaajalla käyntiin. Ei todellakaan tee mieli lainata rahaa hänelle, kun tietää, että palkka meneekin enimmäkseen hänen veljilleen ja sisarilleen joista kaikki ovat kuitenkin töissä. Enkä tosiaankaan enää jaksa kuunnella Estherin marinaa siitä, kuinka Steve ei anna hänelle rahaa ja kohtelee häntä huonosti. Täällähän autetaan sukua koko ajan ja vielä siis laajennettua sukua aina tarpeen mukaan. Hieno asia sinäsä, mutta pitäisikö kuitenkin ensin huolehtia omasta (isosta) perheestä? Kulttuuriero siis tässä meillä mietittävänä.