lauantai 5. toukokuuta 2012

Nyerista kotiin

 

Keskiviikkona lähdimme viiden maissa aamulla ajelemaan Nyeriä kohti. Aikainen lähtö johtui siitä, että halusimme välttää Nairobin ruuhkat, jotka alkavat usein jo ennen kuutta. Matka meni sujuvasti ja maisemat olivat kauniita. Mount Kenya näkyi jo kaukaa ja maasto alkoi olla kumpuilevaa.

Olimme lastenkodin portilla (New Life Home) jo kahdeksan jälkeen. Eikä mennyt montaa minuuttia, kun meille jo tuotiin Osteen Mwamba alias Alex Maina syliin! Poika oli pieni ja ujo, katseli vähän alta kulmien mutta istahti rauhassa syliin. Mikael toimi hyvänä muurin murtajana ja Alexia tuntui kiinnostavan Miukun puuhailut enemmän kuin me muut. Marko pääsi heti antamaan pojalle aamumaidon ja sitten olikin ulkoilun aika. Lastenkodissa on parikymmentä 0-2v lasta, lähes kaikki poikia. Päivähuoneessa syödään ja leikitään valtavan kovan musiikin saattelemana. Laulut ovat englanninkielisiä ja usein sanomaltaan hengellisiä. "Baby Jesus" = "Jaakko Kulta" jne. Vauvat ryömivät tai makoilevat vilteillä/patjoilla ja isommat konttaavat ja leikkivät erilaisilla leluilla. Koko ajan joku itkee ja meteli on aikamoinen! Mikaelia tämä hieman ahdisti ja hän viihtyikin paremmin ulkona leikkimässä. Keskiviikkona lapset vietiin ulos viltille leikkimään, sillä aurinko paistoi lämpimästi. Toisena päviänä kun oli pilvisempää, ei ulkoilua ollut.

Saimme Alexin heti koko päiväksi mukaamme. Heti alkuun käytiin labratesteissä ja varattiin lääkäriaika torstaille. Tarvitsemme lääkärin kirjeen, jossa hän toteaa lapsen olevan perusterve ja valmis adoptioon. Lounaalla kävimme lastenkodilla, jotta Alex saisi syödä tuttua ruokaa. Lapset saavat joka päivä samaa ruokaa; papu-kasvismuhennosta ja maitoa. Aaamulla tulee puuroa ja vitamiineja ja yölläkin saa syödä jos tulee nälkä. Lapsista pidetään todella hyvää huolta ja lastenkoti on siisti ja hyvin toimeentuleva. Mekin  veimme pari kartonkia kananmunia sekä useamman purkin jauhemaista NAN-maitoa. Lahjoituksia tulee jonkin verran ja se varmasti auttaa ylläpidossa. Lupasimme myös ostaa Nairobista printterin rikkinäisen tilalle ja lähettää sen sitten tänne.

Alex on suloinen ja rauhallinen poika. Nauraa paljon ja seuraa tarkasti mitä isoveli tekee. Hän seisoo tukea vasten ja kävelee autettaessa. Pituutta on tällä hetkellä 71 cm ja painoa lähes 8kg, eli aika pieni ikäisekseen...Mikael oli tuon kokoinen puoli vuotiaana. Pottaharjoittelukin on käynnissä ja toimii yllättävän hyvin. Tämä varmaan käytännön syistä; pyykkiä tulee vähemmän. Lapsilla on sideharso-muovihousu-vaipat.

Alex oli siis molempina päivinä kanssamme hotellilla lounaalla, päikkäreillä ja leikkimässä huoneessa. Oli tosi kiva viettää aikaa yhdessä ja tutustella lähemmin. Mikael on ottanut isonveljen roolin omakseen ja huolehtii Alexin hyvinvoinnista koko ajan. Ilansuussa torstaina, kun veimme Alexin päivälliselle ja nukkumaan takaisin lastenkotiin, alkoi Miukua itkettää...hän ei olisi millään halunnut, että veli viedään pois. Miukua muutenkin (kuten meitä muitakin...) ahdisti lastenkodilla olo. Päivähuoneessa on varsinkin ruokailun aikaan kova meteli ja lapset mänkivät edestakaisin. Miuku potki talon seinää ja haukkui taloa tyhmäksi.

Nyt olemme olleet kotona eilisestä alkaen. Pääsimme onneksi lähtemään eilen, vaikka välillä näytti, että aina puuttuu joku paperi ja jonkun allekirjoitus. Alex sai lastenkodista mukaansa pari lelua, mutta omat vaatteet vaihdettiin päälle lähtiessä. Ensimmäinen yö kotona meni hienosti. Poika nukkui 19-07 ja aamupalaksi maisteltiin kaurapuuroa. Muutenkin ruokavalion vaihto on ainakin vielä sujunut hyvin. Tarjolla on ollut kasvismössön sijaan kalapuikkoja ja jauhelihakastiketta. Tänään maisteltiin myös tuoretta pullaa ja maitoa, kun porukalla leivoimme.

Tarkistan nyt vielä, voinko laittaa tähän suljettuun blogiin kuvia Alexista...ohjeet kun sanovat, että tunnistettavia kuvia ei saa laittaa nettiin ennen prosessin päättymistä.

Päivät ovat olleet aika stressaavia ja minulle pukkasikin migreeniä ja flunssanpoikasta. Nytkin illansuussa on aika väsynyt olo. Mutta iloinen siitä, että meillä on kotona reipas, nauravainen poika! Tai siis kaksi poikaa! ;)

2 kommenttia:

  1. Ihana lukea ensimmäisistä hetkistänne ja päivistänne yhdessä! Olenkin joka päivä käynyt katsomassa, että onko jo jotain kirjoitusta tullut :) Voi Miuku-isoveikkaa <3

    VastaaPoista
  2. Tänään lähtevät ukki ja mummi matkaan. Tavaraa on mukana vaikka muille jakaa. Pojille on laukuissa paljon vaatteita ja muuta mukavaa. Äidille ja isälle on leipää ja makkaraa.

    VastaaPoista