Tulin juuri ihanasta joogasta ja pian minua odottaa jalkahoito ja hierontakin jos huvittaa. Tänään joogassa olikin ruuhkaa, meitä oli 9 naista ja Marko. Välillä siellä käy muutama mies, mutta enimmäkseen Marko on ainoana miehenä mukana. Häntä se ei onneksi haittaa, taitaa vaan olla mielissään! Olen oikeasti tosi iloinen, että Marko on innostunut joogasta. Sehän on vähän niinkuin voimistelua, mutta vielä rankemmassa muodossa. Yksi suuri kannustaja on hyvä opettaja, mikä meillä nyt on. Marko on tilannut Orianen myös Nokian toimistolle vetämään henkilökuntajoogaa, joten hän saa siellä vielä kolmannen session joka viikolle.
Mielenterveyttä hoitaa myös työssäkäynti. Tänään minulla alkoi uusi lukion kurssi, jolla on nyt ainakin 6 opiskelijaa. Kuukauden kuluttua on vuorossa MusikCafe, jossa esiinnytään ja kohtahan se on taas joulu ja Lucia! Itseasiassa lauloimme tänään jo pari joulubiisiä ihan vaan fiilistelyn vuoksi ja kotonakin piti itse päästä laulamaan pari kaunista joululaulua.
Eilen tuli hieman kummallinen olo muutamaan kertaan kohdatessa paikallista tuttua ja tuntematonta väkeä. Kävimme Miukun kanssa kävelyllä rattaillla tuossa Windy Ridgellä ja meidät pysäytti mies parivuotiaan pojan kanssa. Tarina kertoi hänen menettäneen kokin työnsä joku aika sitten kun hiv oli puhjennut aidsiksi. Vaimo oli menehtynyt samaan tautiin helmikuussa ja mies huolehtii nyt työttömänä kahdesta lapsestaan. Tämä nuorempi oli nyt malariassa ja hänen olisi pitänyt päästä lääkäriin, mutta rahaa ei ollut. MInulla oli taskussa pari tonnia (n. 20€) isoina seteleinä, enkä halunnut antaa niin suurta summaa, joten mies ehdotti mpesalla maksamista. Otin mpesa-numeron talteen, mutta jos siinä tiesin, etten maksaisi mitään. Tuolla tavalla maksaessa minun puhelinnumeroni tulisi miehen tietoon ja sitä en halunnut. Ja oliko tarina tosi?!
Toinen kohtaaminen oli puhelimessa Ulrikan entisen lastenhoitajan, Phylliksen, kanssa. Phyllis on soitellut minulle muutamaan kertaan Ulrikan lähdettyä ja epäsuorasti pyytänyt rahallista apua. Hän on avoliiitossa työttömän miehen kanssa ja tekee itse tällä hetkellä kolmipäiväistä viikkoa saaden palkkaa 8000ksh/kk:ssa. Phyllis on jo kauan toivonut lasta, mutta ilmeisesti suuri ylipaino on vaikeuttanut raskaaksi tuloa. Tällä hetkellä hän toivoisi adoptiolasta, mutta tämä vaihtoehto taas tuntuu olevan hänelle liian kallis. Kesän aikana Phyllis on käynyt muutamissa lastenkodeissa ja jopa Kenyatta hospitalissa kyselemässä adoptiomahdollisuuksia. Hänelle oli kerrottu, että jos hän käy muutamia kertoja katsomassa lapsia ja maksaa 20 000 ksh (200€), hänelle voidaan antaa sieltä lapsi...Kenyatta hospitaliin hylätään jatkuvalla syötöllä lapsia, joille ei oikein löydy paikkaa mistään. No, tuo mainittu summa on edelleen liian kallis Phyllikselle ja hänen uusin toiveensa on etsiä raskaana oleva tyttö, joka luovuttaisi lapsensa hänelle 10 000 ksh: lla eli sadalla eurolla. Hyväntekeväisyyttä vai lapsikauppaa?? Keniassahan hylätyn lapsen löytäjä saa halutessaan pitää lapsen, eli halvimmaksi tulisi, jos Phyllis etsiskelisi roskalavoilta ja ojista hylättyjä vauvoja...huh huh, en tiedä mitä ajatella.
Illan päälle vielä David-askari tuli koputtelemaan ikkunaan ja ojensi kirjeen Markolle. Kirjeessä hän pyysi 3000ksh/30€ lainaa "for a certain private and confidential domestic problem". Takaisinmaksuohjelmakin oli esitetty. Koska miehellä ei tällä hetkellä ollut aiempaa lainaa, päätti Marko sen hänelle nyt suoda. Kaikenlaisia ongelmia siis ihmisillä ympärillä. Tämän päivän joogassa taas tapasi Karenin toista puolta, eli hyvinhoidettuja, hoikkia ja maastureilla ajavia brittirouvia. Mitä, en kai minäkin kuulu tuohon joukkoon??
Tässä pari kuvaa poikien yhteisistä hommailuista:
"Laatikkoukko, laatikkoukko, mitä sä puuhaat kerro jo!"
Illan Muumi-annos.
Joogaa pihamaalla. Paul ja Mikael.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti