Yhtä juhlaa!

Tuntuu tosiaan olevan yhtä juhlaa tämä elämä tänä viikonloppuna! Perjantaina olimme isommalla porukalla (mm. Kati, Sylvia-kollega ja puutarhapoikamme) kuuntelemassa ja toki katselemassa ihanaa Eric Wainainaa. Keikka oli tosi hyvä ja parani vain illan edetessä. Mies osaa ottaa yleisön haltuun ja nauttii esiintymisestä. Huippumuusikoita on aina kiva kuunnella ja seurailla, erityisesti percussioinistin kikkailut on hauskaa seurattavaa. Myönnettäköön, että Eric ja kumppanit ovat myös aikas komeita ja karismaattisia miehiä...

Niin, ja kivahan se oli huomata, että Eric muisti minut vielä kouluprojektista ja vilkutteli iloisesti ennen keikkaa. Ulrikaltakin sai vietyä terkut takahuoneeseen. Charlesista piti sitten ottaa kuva Ericin kanssa, niin että unohdin oman kuvan kokonaan. Seuraava keikka on tulossa jo parin viikon kuluttua, että lisää kuvia silloin. Tuo keikka on Junctionin lähellä ja mukavasti sunnuntai-iltapäivän keikka. Ei tarvi siis yömyöhään kukkua ja ajella toiselta puolelta kaupunkia kuten nyt.

Juhlameininki jatkui sitten Markon työkaverin häillä. Menimme luottavaisesti ilmoitettuun aikaan, mikä osoittautui aivan turhaksi. Yli tuntiin ei tapahtunut mitään, eikä paikalla ollut kuin pappi ja sulhanen. Hääväen bussi oli kuulemma hukassa...Seremonia oli hyvin amerikkalainen kuten kuvistakin voi päätellä. Pappi kyllä kertoi, että viimeisten parin viikon aikana pariskunta on toteuttanut perinteisiä häitä edeltäviä touhuja kuten vierailut molempien vanhempien luona, vuohen tappamisen ja sen syömisen yhdessä suvun kanssa jne.

 

Tässä odotellaan seremonian alkamista. Näkkäriä ja maitoa on vedetty ja Mikael sai suuhunsa jostain lehdestä ikävää "chiliä" eli myrkyntapaista...

Seremonia kesti puolisen tuntia ja ukkonen jyrisi taustalla. Loppuvaiheessa alkoi sitten sataa kaatamalla ja juoksimme pakoon autoon ja samantien kotiin.

 

Uusi mekko, joka sitten loppujen lopuksi onnistui aika hyvin. Ja komea pariskunta häihin lähdössä.

 

Häiden jälkeen oli pakko ottaa pikkutirsat ja sitten taas mentiin! Tällä kertaa Muthaiga Clubille suomalaisten illallisjuhliin. Sinne kokoontui viitisenkymmentä suomalaista istumaan iltaa ja tanssahtelemaan tiskijukan musiikin tahdissa. Kouluyhdistyksen hallituksen pj:na pidin pienen tervetuliaspuheenvuoron englanniksi. Mukana oli nimittäin kourallinen englanninkielistä väkeä. Ihan kivat juhlat olivat, mutta väsy alkoi painaa silmää ja puolen yön maissa ajelimme sitten jo kotiin.

Yöllä tuli vetta todella rankasti ja kaduilla oli vettä todella paljon. Kiinalaiset ovat rakennelleet täällä hyviä uusia teitä ja liittymiä, mutta hekään eivät ole hoksanneet, että kallistumat ja viemäröinnit voisivat helpottaa veden valumista oikeaan suuntaan tai ylipäänsä pois ajoradalta. Tämäkin aamu valkeni sateisena ja välillä tulee oikein kunnon kuuroja. Ehkäpä ne ennustukset El nino ilmiöstä pitävät paikkaansa ja tämä on vasta alkua. Nyt siis alkaa märän punamullan sotkukausi ja se aika kun kengän pohjassa on pari senttiä tiukkaan punaista mutaa!